Rakkaamme, Muffe Mustikkainen Mamman Muru sairastui syöpään (hemangiosarkooma) talvella 2023 ja jouduimme
lopettamaan rakkaan perheenjäsenemme 8.5.2023.

Poikani Oskarin muistokirjoitus:

Koira rakastaa kysymättä, ehdottomasti, välittömästi ja paljon, niin paljon, ja Musti kaikkein eniten.
Rakastit meitä ihmissisaruksiasi, -vanhempiasi, -mummoasi sekä kaikkia koiraystäviäsi ja jokaista
pentuasi. Rakastit koko isoa laumaasi, sinun ikiomaa perhettäsi. Rakastit herkkuja, erityisesti kurkkua,
appelsiineja ja jäätelöä ja lihapullia. Rakastit palloja, sellaisia ruttuisia ja rikkinäisiä, keväällä jostain
loskan ja lian alta löytyviä.

Rakastit kotiasi ja mökkiäsi ja pitkiä automatkoja takakontissa ja laivamatkoja pelastusliiveissäsi.
Rakastit lenkkejä, erityisesti niitä, joilla sinä päätit suunnan ja joilla käytiin järvellä katsomassa lampaita
tai mummon luona herkuilla.

Rakastit metsiä, missä sinä nuuhkit ja juoksit ja purit oksia poikki, koska olit niin vahva ja hampaasi niin
terävät.

Rakastit painimista, leikillä ärisemistä, peiton alla möyryämistä ja sille kaikelle yhdessä nauramista.
Maailma oli sinulle niin hauska paikka täynnä hyviä asioita.

Rakastit vettä, siinä uimista ja rannalla sen loiskuttamista pienillä tassuillasi. Rakastit tietysti myös lunta,
koska se oli myös vettä ja koska se pöllysi, kun sinä juoksit.

Rakastit kosketusta, rapsutusta, pitkää rauhallista silitystä.

Rakastit, kun siskolleni syntyi poika ja kun hän tarttui sinun karvoihisi ja kun sinä nuolit hänen naamansa
puhtaaksi.

Rakastit olla äiti ja pieni sekä vahva ja rohkea ja pehmeä ja karvainen.

Rakastit olla ja olla Musti, koska Mustilla oli suuri ja hyvä ja onnellinen elämä.

En ole vielä kohdannut ketään toista, joka olisi elänyt yhtä paljon kuin sinä. Rakastit elämistä. Olit paras
siinä. Ja kun halasin sinua, rakastin koko maailmaa.

Kiitos Musti elämästäsi. Hetket tuntuvat vähemmiltä ilman sinua.